Tämä on batiikkipöytäliina. Näin kaunista jälkeä saa aikaan vahabatiikilla kun osaa. Minulla ei taidot riittä näin vaativaan hommaan, tämän on taituroinut mieheni täti. Hän onkin jo yli 80 vuotias, eikä enää tee batiikkitöitä. Hän minua opasti noihin värjäyspuuhiin ja niitä minä tänään jatkelinkin.
Tässäpä taas alkutilanne,
ja tässä lopputilanne. Nyt vihreästä ei ollut aivan niin jyrkkää eroa, kuin eilen värjäämässäni keltaisessa.
Siinäpä niitä kuivumassa. Seuraavat erät aina vaalenevat, mutta tuon vaaleimmankin voi halutessaan värjäta uudelleen, siinähän onkin jo sitten pohjaväri valmiina.(Tässä kylläkin aivan liian ruskean värinen)
Siinä Lilli katsomassa, että miltä näytää. Eilen hän kävikin kylvyssä ja tuo karva onkin aivan pois lähtenyt, hyvä niin, eihän sitä muuten jaksaisi näin kuumalla edes ollakaan.